Lyhyt vastaus
Valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat perustuslaissa säädettyjä ylimpiä laillisuusvalvojia. Heidän perusteltu käsityksensä lain oikeasta tulkinnasta on viranomaiselle erittäin painava, mutta tavallinen kanteluratkaisu ei ole tuomio eikä muutoksenhakupäätös. Se ei yleensä kumoa viranomaisen ratkaisua, määrää etuutta, muuta lainvoimaista tuomiota tai tuomitse kantelijalle vahingonkorvausta.
Seuraus riippuu rikkomuksen vakavuudesta ja siitä, voidaanko loukkaus vielä korjata. Valvoja voi kiinnittää huomiota hyvään hallintoon, ilmoittaa oikeudellisen käsityksensä tai antaa muodollisen huomautuksen. Oikeusasiamies voi esittää virheen oikaisua; oikeuskanslerin on yleisen edun vaatiessa ryhdyttävä toimiin oikaisun saamiseksi. Viranomainen tai työnantaja voi tämän jälkeen korjata päätöksen, muuttaa käytäntöä tai käynnistää kurinpidon.
Vakavassa virkavirheessä valvojat voivat määrätä tutkinnan, päättää tuomaria koskevasta virkasyytteestä ja ajaa tai määrätä syytteen myös muussa valvonta-asiassa. He voivat myös esittää rahallista hyvitystä tai anteeksipyyntöä selvästä perus- tai ihmisoikeusloukkauksesta, mutta esitys ei itsessään ole täytäntöönpanokelpoinen korvaustuomio. Oikaisu, kurinpito, syyte ja korvaus ovat siis mahdollisia jatkotoimia, eivät jokaisen moittivan ratkaisun automaattisia seurauksia.
Kantelun tekeminen ei keskeytä päätöksen oikaisu- tai valitusaikaa eikä korvausvaatimuksen vanhentumista.
Kaksi perustuslaillista valvojaa
velvoittaa oikeuskanslerin valvomaan valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta sekä tuomioistuimia, viranomaisia ja muita julkista tehtävää hoitavia. määrittää oikeusasiamiehen yleisen valvontatehtävän:
Oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet [...] noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.
—
Molemmat valvovat tehtävässään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. He eivät kuulu valvomiensa ministeriöiden tai virastojen käskyvaltaan. Oikeuskanslerin erityisasema näkyy hallituksen päätöksenteon ennakkovalvonnassa, kun taas oikeusasiamiehellä on korostunut rooli vapautensa menettäneiden, poliisitoiminnan ja haavoittuvien ryhmien oikeuksissa.
keskittää oikeuskanslerille muun muassa hallinnon automaattisten järjestelmien yleisiä perusteita, korruption torjunnan järjestämistä sekä hankinta-, kilpailu- ja valtiontukiasioita. Oikeusasiamiehelle keskitetään muun muassa poliisin toimivaltuudet, pakkokeinot, vankilat, itsemääräämisoikeuden rajoitukset sekä yksilön oikeudet sosiaali- ja terveydenhuollossa. Työnjako ei kavenna kummankaan perustuslaillista toimivaltaa, ja asia voidaan siirtää valvojalta toiselle.
Ratkaisu on arvovaltainen mutta ei yleensä muutoksenhakutuomio
Laillisuusvalvoja tutkii, onko valvottava noudattanut lakia, velvollisuuksiaan, hyvää hallintoa ja perus- ja ihmisoikeuksia. Ratkaisu voi tulkita säännöstä yksityiskohtaisesti ja ohjata koko hallinnonalaa. Viranomaiset ottavat kannanotot käytännössä vakavasti, selvittävät jatkotoimet ja muuttavat usein ohjeita, koulutusta tai tietojärjestelmiä.
Silti toimivallan raja on tärkeä. Valvoja ei ole hallintotuomioistuin eikä uusi valitusaste. Hän ei tavallisesti:
- kumoa tai muuta lainvoimaista päätöstä tai tuomiota;
- määrää viranomaista myöntämään etuutta tai lupaa;
- arvioi uudelleen näyttöä asiassa, jossa on avoin muutoksenhakureitti; tai
- anna suoraan ulosottokelpoista vahingonkorvausratkaisua.
Kantelijan on siksi käytettävä oikaisuvaatimus ja valitus määräajassa. Kantelu ei pysäytä niitä. Laillisuusvalvojan ratkaisu voi myöhemmin olla painavaa näyttöä virheestä, mutta korvausvastuun, syy-yhteyden ja määrän ratkaisee toimivaltainen korvausviranomainen tai tuomioistuin.
Ohjaus, käsitys ja huomautus
Lievimmässä päässä valvoja voi kiinnittää viranomaisen huomiota hyvän hallinnon, lainmukaisen menettelyn tai perus- ja ihmisoikeuksien vaatimuksiin. Oikeudellinen käsitys kertoo, miten lakia olisi pitänyt soveltaa. Se on tulevaa toimintaa vahvasti ohjaava kannanotto, vaikka se ei ole ennakkopäätöksen tavoin muodollisesti sitova oikeuslähde.
Huomautus vastaisen varalle on nimenomainen lainvastaisuuden tai velvollisuuden laiminlyönnin moite. Oikeusasiamies voi antaa sen, kun syyte tai kurinpito ei ole tarpeen; oikeuskansleri, kun syytteeseen ei ole aihetta. Huomautus ei itsessään ole virkamiesoikeudellinen varoitus, sakko tai viraltapano. Työnantaja arvioi erikseen, antaako teko aihetta palvelussuhdeoikeudellisiin toimiin.
Jos huomautus sisältää rikoksen syyksilukemisen, huomautuksen saanut voi vaatia syyllisyyskysymyksen tuomioistuimen käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista. Tämä menettely turvaa sen, ettei laillisuusvalvojan rikosoikeudellinen toteamus jää ilman mahdollisuutta riippumattomaan tuomioistuinarvioon.
Milloin päätös johtaa oikaisuun?
antaa oikeusasiamiehelle aloitevallan:
Oikeusasiamies voi [...] tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle esityksen tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi.
—
Oikeuskanslerista annetun lain 6 § on osin vielä velvoittavampi: jos yleinen etu vaatii, oikeuskanslerin on ryhdyttävä toimenpiteisiin oikaisun saamiseksi lainvastaiseen tai virheelliseen päätökseen tai menettelyyn. Keino voi olla esitys toimivaltaiselle viranomaiselle, asian saattaminen säädettyyn oikaisu- tai ylimääräiseen muutoksenhakumenettelyyn taikka lainsäädäntöaloite.
Valvoja ei siis itse yleensä kirjoita uutta päätöstä vanhan tilalle. Oikaisu toteutuu sen viranomaisen toimivallalla, jolle laki antaa päätöksen korjaamis-, poistamis- tai uudelleenkäsittelyvallan. Jos päätös on lainvoimainen, oikeusvarmuus ja erityiset purkuedellytykset rajoittavat korjaamista.
Kurinpito ja virkasyyte eivät ole sama asia
Kurinpito on virkamiehen työnantajan tai ammattivalvontaviranomaisen menettelyä. Laillisuusvalvoja voi toimittaa ratkaisunsa toimivaltaiselle taholle tai tuoda esiin kurinpitotarpeen, mutta työnantaja ratkaisee varoituksen, virantoimituksesta pidättämisen tai muun palvelussuhdeseuraamuksen omien säännöstensä mukaan. Oikeusasiamies voi valita huomautuksen juuri silloin, kun asian saattaminen kurinpitomenettelyyn ei ole tarpeen.
Rikosvastuussa valvojilla on poikkeuksellisen vahva perustuslaillinen toimivalta:
Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa päättää oikeuskansleri tai oikeusasiamies.
—
He voivat ajaa syytettä tai määrätä sen nostettavaksi myös muussa laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa. Ennen sitä voidaan määrätä poliisi- tai esitutkinta. Kynnys riippuu rikoslain tunnusmerkistöstä, näytöstä, tahallisuudesta tai huolimattomuudesta ja teon vähäisyyden kokonaisarviosta. Kaikki todetut hallintovirheet eivät ole virkarikoksia.
Ministerin virkatoimen lainmukaisuudesta valvojat voivat tehdä ilmoituksen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Varsinainen ministerivastuu etenee perustuslain erityismenettelyssä eikä tavallisen kanteluratkaisun suorana seuraamuksena.
Hyvitysesitys ei ole korvaustuomio
Laeissa ei anneta valvojille yleistä valtaa tuomita valtiota tai kuntaa maksamaan vahingonkorvausta. Käytännössä he voivat selvissä perus- ja ihmisoikeusloukkauksissa esittää rahallista hyvitystä, kulujen korvaamista tai anteeksipyyntöä. Esityksen tarkoitus on palauttaa loukattu mahdollisimman lähelle asemaa, jossa hän olisi ilman virhettä ollut, ja välttää tarpeeton uusi oikeudenkäynti.
Esitys on suositus toimivaltaiselle viranomaiselle, ei ulosottoperuste. Maksaja tutkii sen ja ilmoittaa toteutuksesta; jos hyvitystä ei makseta tai määrästä on riita, vahingonkärsinyt käyttää vahingonkorvauslain tai erityislain mukaista vaatimusta ja tarvittaessa kannetta.
näyttää eron seuraamusten välillä. Apulaisoikeuskansleri antoi rikoskomisariolle huomautuksen useiden esitutkintojen viivästymisestä ja teki erikseen esityksen, että valtio hyvittäisi lapselle vahingon asiassa, jossa syyteoikeus oli yli neljä vuotta kestäneen poliisikäsittelyn aikana vanhentunut. Huomautus kohdistui virkavelvollisuuteen; hyvitysesitys loukkauksen seuraukseen.
Toisessa viivästysratkaisussa oikeuskansleri täsmensi, ettei hän voi määrätä vahingonkorvauksen määrää eikä ratkaista esimerkiksi väitettyä palkkavahinkoa. Kantelijan tuli esittää varallisuusvahinkoa koskeva vaatimus toimivaltaiselle taholle. Laillisuusvalvonnan lainvastaisuustoteamus ja siviilioikeudellinen korvausratkaisu pysyvät erillisinä.
Miten viranomaisen pitäisi reagoida?
Asianmukainen jatkokäsittely sisältää tavallisesti neljä vaihetta: ratkaisu analysoidaan, yksittäinen korjattavissa oleva virhe oikaistaan, järjestelmätason syy poistetaan ja laillisuusvalvojalle ilmoitetaan pyydetyt toimet. Pelkkä eri mieltä oleminen ei oikeuta sivuuttamaan ratkaisua. Jos oikeudellinen kanta jää epäselväksi, viranomainen voi hakea ratkaisevaan päätökseen tuomioistuinkontrollin lain sallimalla tavalla tai edistää lain muuttamista.
Kantelijan kannattaa lukea päätöslauselma tarkasti. Ilmaisu "saatan käsitykseni tietoon" on ohjausta; "annan huomautuksen" on muodollinen moite; "teen esityksen" pyytää toimivaltaista tahoa korjaamaan tai hyvittämään; "määrään syytteen nostettavaksi" käynnistää rikosprosessin. Sanamuoto kertoo, mikä oikeusvaikutus todella seuraa.
Johtopäätös
Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen ratkaisut ovat Suomen hallinnossa erittäin arvovaltaisia laillisuuskannanottoja, mutta niiden tavallisin vaikutus on ohjaava ja korjaava, ei tuomion tavoin välittömästi pakottava. Sitova prosessuaalinen vaikutus syntyy, kun valvoja käyttää erityistä toimivaltaansa tutkinnan tai syytteen määräämiseen. Oikaisu, kurinpito ja korvaus toteutuvat yleensä toisen toimivaltaisen viranomaisen menettelyssä. Ratkaisun todellinen paino selviää siksi sen päätöslauselmasta, valitusta seuraamuslajista ja siitä, mitä jatkotoimia valvoja nimenomaisesti vaatii.
Lähteet
This article provides general legal information, not advice for a specific matter. Laws, facts and procedural deadlines may change the result. Follow the linked primary sources and obtain local advice before acting.