Lyhyt vastaus
Suomen lakia ei sovelleta irrallaan EU-oikeudesta, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, pohjoismaisista sopimuksista tai Ahvenanmaan itsehallinnosta. EU-oikeudella on unionin toimivallan alalla etusija ristiriitaiseen kansalliseen sääntöön nähden. Asetusta sovelletaan suoraan, direktiivi pannaan yleensä täytäntöön kansallisella tai Ahvenanmaan maakuntalailla, ja tuomioistuimen on pyrittävä EU-oikeuden mukaiseen tulkintaan tai tarvittaessa jätettävä ristiriitainen kansallinen sääntö soveltamatta. Epäselvä unionin oikeuden tulkinta voidaan tai viimeisessä oikeusasteessa yleensä pitää saattaa EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Euroopan ihmisoikeussopimus on Suomessa voimaan saatettua oikeutta ja perustuslain 22 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan ihmis- ja perusoikeudet. EIS ei ole EU-säädös: sitä tulkitsee Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin, kun EU-oikeutta tulkitsee Luxemburgin EU-tuomioistuin. Pohjoismainen yhteistyö puolestaan perustuu sopimuksiin ja kansallisiin täytäntöönpanosääntöihin. Se helpottaa esimerkiksi liikkumista, sosiaaliturvaa, viranomaisyhteistyötä ja päätösten tunnustamista, mutta ei muodosta EU-oikeuden kaltaista yleistä etusijajärjestelmää.
Ahvenanmaalla sovellettava laki riippuu toimivallasta. Maakuntapäivät säätää maakuntalait itsehallintolain 18 §:n aloilla; valtakunnan lait koskevat 27 §:n aloja. EU-oikeus velvoittaa myös Ahvenanmaata pöytäkirjan N:o 2 rajatuin poikkeuksin. Suomi vastaa unionille myös maakunnan laiminlyönnistä, vaikka sisäinen täytäntöönpano kuuluisi Ahvenanmaalle.
Neljä erilaista oikeuslähdettä
1 § tunnistaa nimenomaisesti jäsenyyden:
Suomi on Euroopan unionin jäsen.
—
Tästä ei seuraa, että kaikki eurooppalainen tai pohjoismainen normisto toimisi samalla tavalla. Ensin on tunnistettava normin lähde, soveltamisala ja täytäntöönpanotapa:
- EU:n perussopimukset, asetukset ja muu välittömästi vaikuttava EU-oikeus voivat antaa oikeuksia ja velvollisuuksia suoraan;
- direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen, mutta vaatii tavallisesti kansallisen tai maakunnallisen täytäntöönpanon;
- EIS on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, joka on saatettu Suomessa voimaan lailla ja asetuksella;
- pohjoismainen sääntö vaikuttaa, jos velvoittava sopimus tai sen kansallinen täytäntöönpanolaki kattaa asian; ja
- Ahvenanmaan itsehallintolaki ratkaisee, säätääkö asian eduskunta vai maakuntapäivät ja mikä viranomainen toimeenpanee sen.
EU-oikeuden etusija ja suora vaikutus
vilpittömän yhteistyön periaate velvoittaa Suomen toteuttamaan unionivelvoitteet ja pidättäytymään niiden vaarantamisesta. erottaa säädöslajit: asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja suoraan sovellettava, direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen ja päätös sitoo adressaattejaan.
Käytännön järjestys on seuraava. Tuomioistuin tulkitsee kansallista lakia mahdollisuuksien mukaan EU-oikeuden mukaisesti. Selvä, täsmällinen ja ehdoton perussopimuksen tai asetuksen määräys voi vaikuttaa suoraan. Myöhässä tai väärin täytäntöön pannun direktiivin riittävän täsmälliseen ja ehdottomaan määräykseen voidaan vedota valtiota tai siihen rinnastettavaa tahoa vastaan, mutta direktiivi ei sellaisenaan aseta velvollisuutta yksityiselle toisessa yksityisten välisessä riidassa. Jos EU-oikeuden mukainen tulkinta ei ole mahdollinen, kansallinen tuomioistuin jättää ristiriitaisen kansallisen säännön soveltamatta EU-oikeuden soveltamisalalla. Perustuslain 106 §:n vaatimus kansallisen lain ”ilmeisestä” ristiriidasta perustuslain kanssa on tästä erillinen testi.
mukaan suomalainen tuomioistuin voi pyytää EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisun EU-oikeuden tulkinnasta tai unionin säädöksen pätevyydestä. Tuomioistuin, jonka ratkaisuun ei saa hakea muutosta, on lähtökohtaisesti velvollinen pyytämään ratkaisua, jollei kysymys ole jo ratkaistu, vastaus ole asian ratkaisulle tarpeeton tai oikea tulkinta ole unionin oikeuden erityispiirteet huomioon ottaen ilmeinen. Kansallinen tuomioistuin ratkaisee sen jälkeen asian EU-tuomioistuimen oikeusohjeen perusteella.
EU:n perusoikeuskirja ei korvaa Suomen perustuslakia tai EIS:ää. Sen sitoo jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Samassa asiassa voidaan siten joutua arvioimaan rinnakkain EU:n perusoikeuskirjaa, EIS:ää ja Suomen perusoikeuksia.
EIS Suomen oikeudessa
Suomi ratifioi EIS:n vuonna 1990. Sopimus ja silloiset pöytäkirjat saatettiin voimaan lailla 438/1990 sekä säädöksillä; Ahvenanmaan maakuntapäivät antoi toimivaltaansa kuuluvilta osin hyväksyntänsä. Perustuslain 22 § lisää yleisen toimeksiannon: julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslakivaliokunta arvioi lakiehdotusten suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, ja tuomioistuimet käyttävät perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa.
EIS:n oikeudet koskevat esimerkiksi henkeä, vapautta, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, yksityis- ja perhe-elämää, ilmaisua, kokoontumista, syrjintäkieltoa ja omaisuutta. Useat oikeudet sallivat vain laissa säädetyn, hyväksyttävää tavoitetta palvelevan ja demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän puuttumisen. Kansalliset oikeussuojakeinot käytetään ensin. Sen jälkeen väitetty loukkaus voidaan saattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen yleensä neljän kuukauden määräajassa lopullisesta kansallisesta ratkaisusta.
Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tuomioistuimen lopullista tuomiota jutuissa, joissa ne ovat osapuolina.
—
Strasbourgin tuomio ei tavallisesti kumoa suoraan suomalaista lakia tai kansallista tuomiota. Suomi joutuu kuitenkin maksamaan määrätyn hyvityksen ja toteuttamaan tarvittavat yksilölliset ja yleiset toimet, joihin voivat kuulua asian uudelleenkäsittely, käytännön muutos tai lainsäädäntömuutos. Ministerikomitea valvoo täytäntöönpanoa.
Pohjoismainen yhteistyö täydentää muuta oikeutta
, on pohjoismaisen yhteistyön perussopimus. Se ohjaa lainsäädäntöyhteistyötä, kansalaisten yhdenvertaista asemaa, sosiaali- ja kulttuuriyhteistyötä, liikennettä ja viranomaisten suoria yhteyksiä.
Sopimuspuolten on pyrittävä säilyttämään ja edelleen kehittämään maiden välistä yhteistyötä oikeudellisella, sivistyksellisellä, sosiaalisella ja taloudellisella alalla, sekä liikennekysymyksissä.
—
Sopimus sisältää paljon tavoite- ja yhteistyövelvoitteita, ei yleistä sääntöä, jonka nojalla tuomioistuin syrjäyttäisi Suomen lain. Oikeusvaikutus määräytyy tarkemman sopimuksen ja kansallisen täytäntöönpanon mukaan. Esimerkkejä ovat pohjoismainen sosiaaliturvan koordinointi, henkilöiden vapaa liikkuvuus, kielten käyttö, perhe- ja perintöasiat, rikosasioiden yhteistyö sekä tuomioiden tunnustaminen. EU:n jäsenvaltioiden välillä EU-asetus tai muu unionisääntö voi olla ensisijainen; Norjan ja Islannin osalta vaikuttavat lisäksi ETA- ja Schengen-järjestelyt. Pohjoismainen sääntö voi täydentää niitä, mutta ei oikeuta EU:n vapaan liikkuvuuden tai syrjintäkiellon rikkomiseen.
Ahvenanmaalla kysytään ensin, kenellä on toimivalta
jakaa lainsäädäntövallan tyhjentävien luetteloiden avulla. Maakunnan toimivaltaan kuuluvat muun muassa maakunnan ja kuntien hallinto, kaavoitus ja rakentaminen, ympäristön- ja luonnonsuojelu, vesioikeus, terveys- ja sosiaalihuolto, opetus ja kulttuuri, maa- ja metsätalous, metsästys ja kalastus, mineraalivarat, paikallinen liikenne, elinkeinotoiminta rajauksineen sekä arpajaiset. Valtakunnalle kuuluvat muun muassa perustuslaki, yleiset perusvapauksia koskevat säännöt, tuomioistuimet, ulkosuhteet, suuri osa yksityis- ja rikosoikeudesta, yhtiö-, kilpailu-, kuluttaja-, vero-, tulli- ja rahalainsäädännöstä sekä valtakunnan viranomaiset.
Maakuntapäivät säätää toimivaltaansa kuuluvan maakuntalain. Ahvenanmaan valtuuskunta antaa siitä lausunnon, ja tasavallan presidentti voi korkeimman oikeuden lausunnon saatuaan määrätä lain raukeamaan vain toimivallan ylityksen tai valtakunnan sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden vuoksi. Tämä valvonta ei tee maakuntalaista eduskunnan lakia eikä siirrä toimivaltaa.
Kansainvälisessä velvoitteessa maakunnan toimivaltaan kuuluva määräys tulee Ahvenanmaalla voimaan itsehallintolain 59 §:n mukaisella maakuntapäivien hyväksynnällä. EU-asioita koskee erityinen järjestelmä:
Päätettäessä Euroopan unionissa tehtyihin päätöksiin liittyvistä Suomen toimenpiteistä lainsäädäntövalta ja toimivalta hallintoasioissa jakautuvat maakunnan ja valtakunnan välillä siten kuin tässä laissa säädetään.
—
Maakunnan hallitus osallistuu Suomen EU-kannan valmisteluun toimivaltaansa kuuluvissa tai maakunnalle erityisen tärkeissä asioissa. Maakunta panee direktiivin täytäntöön omalla lainsäädäntöalallaan, valtakunta omallaan. Riippuvaiset toimet sovitetaan neuvotteluin, mutta EU:n suuntaan jäsenvaltio on Suomi.
Ahvenanmaan EU-poikkeukset ovat rajattuja
Suomen liittymissopimuksen säilyttää Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellisen erityisaseman huomioon ottavia poikkeuksia. Se sallii 1.1.1994 voimassa olleiden, syrjimättömästi sovellettavien kotiseutuoikeuteen liittyvien kiinteän omaisuuden hankinnan sekä sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen rajoitusten jatkamisen. Ahvenanmaa kuuluu EU:n tullialueeseen mutta on arvonlisävero- ja valmisteverodirektiivien alueellisen soveltamisalan ulkopuolella. Siksi tavaraliikenteeseen Ahvenanmaan ja muun EU:n välillä liittyy verorajamuodollisuuksia.
Poikkeukset eivät muodosta yleistä vapautusta EU-oikeudesta. Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnön johdosta EU-tuomioistuin katsoi, ettei ulkomaisen EU-arpajaisvoiton verottamista voitu oikeuttaa, kun kotimainen voitto oli verovapaa. vahvisti, ettei sisäinen toimivallanjako oikeuttanut strategisen ympäristöarviointidirektiivin täytäntöönpanon viivästymistä Ahvenanmaalla. puolestaan johti Suomen vastuuseen Ahvenanmaan haahkan kevätmetsästysluvista, jotka eivät täyttäneet lintudirektiivin poikkeusedellytyksiä.
Itsehallintolain 59 c–d § järjestää maakunnan osallistumisen rikkomusasiaan ja sisäisen taloudellisen vastuun. Komissiolle ja EU-tuomioistuimelle vastaa silti Suomi. Yrityksen tai yksityisen kannalta tämä merkitsee, että unionioikeuteen voi vedota myös Ahvenanmaan viranomaista vastaan, jollei asia kuulu pöytäkirjan täsmälliseen poikkeukseen.
Käytännön ratkaisujärjestys
Kun suomalaisessa asiassa on eurooppalainen, pohjoismainen tai ahvenanmaalainen yhteys, tarkista tässä järjestyksessä:
- kuuluuko asia EU-oikeuden aineelliseen ja alueelliseen soveltamisalaan ja onko sääntö suoraan sovellettava tai vaikuttava;
- mikä kansallinen tai maakunnallinen säädös panee direktiivin tai sopimuksen täytäntöön;
- sovelletaanko EU:n perusoikeuskirjaa, EIS:ää ja Suomen perusoikeuksia rinnakkain;
- perustuuko väitetty pohjoismainen oikeus täsmälliseen sopimukseen vai vain yhteistyötavoitteeseen;
- kuuluuko Ahvenanmaan asiassa toimivalta itsehallintolain 18 vai 27 §:n mukaan maakunnalle vai valtakunnalle; ja
- kattaako pöytäkirja N:o 2 juuri kyseisen poikkeuksen vai sovelletaanko tavallista EU-sääntöä.
Johtopäätös
EU-oikeus muuttaa kansallisen lain soveltamistulosta voimakkaimmin: se voi vaikuttaa suoraan ja syrjäyttää ristiriitaisen säännön unionin toimivallan alalla. EIS toimii Suomessa voimaan saatettuna ihmisoikeusnormistona ja velvoittaa tulkitsemaan sekä kehittämään oikeutta Strasbourgissa vahvistetun vähimmäissuojan mukaisesti. Pohjoismainen yhteistyö vaikuttaa täsmällisten sopimusten ja täytäntöönpanolakien kautta, mutta ei muodosta omaa yleistä etusijajärjestystä. Ahvenanmaan itsehallinto puolestaan ratkaisee, mikä lainsäätäjä ja viranomainen toimii. Se ei katkaise EU-vastuuta: pöytäkirjan rajattujen poikkeusten ulkopuolella EU-oikeus sitoo maakuntaa, ja unioniin nähden vastuu kuuluu Suomelle.
Lähteet
This article provides general legal information, not advice for a specific matter. Laws, facts and procedural deadlines may change the result. Follow the linked primary sources and obtain local advice before acting.